Miksi miten ja missä ja milloin ja mitä vittua? Spekulointia.

Mennään elämään.


En usko että elämää ja luonnon monimuotoisuutta voidaan selittää uskonnoilla jotka esittävät että heillä on "it all figured out."
Minussa on ateistin ja agnostikon ja skeptikon ja vaikka minkä muun määritelmän vikaa, joten minusta useimmat organisoidut uskonnot tuovat maailmaan enemmän haittoja kuin hyötyjä. Ne johdattelevat ihmisiä harhaan ja passivoivat mieliä, karkeasti sanottuna jopa salaa orjuuttavat ihmisiä. Useimmat lakimme ja moraalimme täällä koti-Suomessa "missä ei ikinä tapahdu mitään" perustuvat kristillismoraaliisiin aatteisiin, Ajanlaskumme ja arvomme ja etiikkamme ja vaikka mikä arjessamme juurtuu uskontoihin. Myöskin iso osa maapallon väkivallasta ja ahneudesta voidaan laittaa uskontojen ja niiden väärinkäytön piikkiin.

Jossain kiihkoisassa teinivaiheessani tykkäsin väitellä ihmisten kanssa uskonnoista ja näytellä ajatuksiani. Kun ihmisen kanssa keskustelee uskonnoista, saa yleensä kahdenlaisia ensireaktioita, toiset sanovat että "en usko, turhaa paskaa ja valehtelua ja syrjintää ja voittojen tavoittelemista" kun taas toiset alkavat kiihkeästi mutta ikäänkuin hieman hädissään todistelemaan uskontonsa todenmukaisuutta keskustelukumppanilleen ja ehkä jopa salaa itselleen.
Yleensä se menee siihen että tämän ensimmäisen ateistin kanssa sitten nauretaan ja ollaan että joo vittu mitä idiootteja tai sitten jäädään tämän uskovaisen kanssa argumentoimaan uskonnon hyvistä ja huonoista vaikutuksista maailmaan ja epäkohdista ja todisteista ja tarkoitusperistä jne jne jne.

Käytyäni nämä samat keskustelut läpi kymmeniä kertoja, ymmärsin että suurin osa näistä ateisteista tai muista agnostikoista tai väittelijöistä, ja jopa osa näistä uskovaisista, ei ole koskaan lukenut esim. raamattua tai koraania, vaan ovat tehneet kaikki johtopäätöksensä uskonnosta jostain aivan muusta.
Ihmiset joilta uskonpuheita kuullaan, ovat yleensä niitä kapeakatseisia fundamentalistikristittyjä jotka eivät koskaan ole vieneet ajatteluaan paratiisia ja kaikkivoipaa herraa pidemmälle, kun taas vastaväitteet kuullaan lukiolaisilta jotka ovat maantiedon, biologian ja filosofian ja psykologian läksynsä osittain lukeneet.

To most Christians, the Bible is like a software license. Nobody actually reads it. They just scroll it down to the bottom and click "I Agree".

Kristittyjä siis pidetään yleensä tyhminä idiootteina joilla ei ole maailman menosta tai tieteestä tai evoluutiosta mitään hajua ja muslimeja pidetään naisen oikeuksia halveksivina raiskaajina ja ihmisinä jotka leikkelevät käsiä irti omenavarkauksista tai pahimmillaan heitä pidetään terroristipommittajina tai sellaisten läheisinä. Itse nyt luettuani suomennoksen koraanista ymmärrän kuinka pahasti niin suuri osa "muslimeista" väärinkäyttävät ja väärinkäsittävät uskontoaan ja esittäessään hyvää muslimia he taistelevat päivittäin kaikkea koraanin oppia vastaan. Islamin ja kristinuskon seuraajista 90% prosenttia on täysin eri asenteella liikenteessä kuin mitä heidän (ihmisten kirjoittamien) pyhien kirjojensa opit opettavat.

Uskonnot hidastavat ihmisen kehitystä, mutta toisaalta se on myös osa itse kehitystä. Tieteellä ja uskonnolla on outo viha-rakkaus suhde joka vain toimii, suhde jonka itsestäänselvä paini tuottaa tiedon hedelmiä niille jotka ajattelevat ja jatkuvasti ihmettelevät.

Pointtini uskonnoista on siis se että ihan hauskaa että jotkut kirjottavat "pyhiä" tarinoita kuvastamaan elämää ja auttamaan elämässä, mutta on harmillista miten se voi myös väärissä käsissä ja sokeissa silmissä aiheuttaa niin paljon pahaa. Uskovaisuus on lume-mielentila jossa usko johonkin asiaan (esim. tuonpuoleiseen turvaan tai ikuisuuteen tai sielun kuolemattomuuten tms.) tuo voimaa elämiseen. Jos se tuo sulle voimaa ja jos et käytä sitä väärin niin ota se vastaan, mutta miksi tehdä niin kun on harmillisen epätodennäköistä että uskosi kävisi toteen. Miksei voida vaan hyväksyä sitä mitä edessä on?


Mitä Minä ajattelen elämästä?

Elämä on ihmeellistä. Elän eläimenä tällä eloisalla kivellä joka kelluu synkässä ajattomassa, ammottavan suuressa avaruudessa tuon palavan vetypallon kiertoradalla sen lämmössä ja turvassa. Minulla on rajattu tietoisuus enkä pysty käsittämään ulkopuolellani olevaa todellisuutta kaikessa järjettömän suuressa kokonaisuudessaan. Minulla on aisteja, minulla on silmät joilla filtteröin maailmasta mieleeni kuvan, minulla on korvat joilla kuulen ja suu jolla teen ääniä joita toverini kuulevat ja ymmärtävät. Minä tunnen ihania tuntemuksia, tunnen ajoittain rakkautta ja tunnen ajoittain suuttumusta, joskus tunnen häpeää ja joskus tunnen itsevarmuuden ja voiman huokuvan minusta. Tunnen myötähäpeää ja kateutta ja tunnen tietämättömyyden autuutta ja elämän tahdikkuutta. Olen muuttuvainen ja ymmärrän aina jonkin pienen asian lisää ja joskus huomaan koko kokonaiskuvan muuttuneen.

Tiedän suurinpiirtein mistä olen kehittynyt. Olen itsenäinen mahtava otus joka rakentuu hienosta koneistosta. Olen arkeista ja yksisoluisista olennoista matkannut ja kehittynyt ja jakautunut ja selvinnyt ja taistellut tähän muotoon asti ja tänä aikana on tajuntani laajentunut ja tietoisuuteni kasvanut ja elintoimintoni monimutkaistuneet ja kehittyneet. Osaan nykyään sanella sanoja ja aivoni toimintatapa on arkistoida ja määritellä informaatiota. Teen informaatiosta johtopäätöksiä ja harkintoja ja lyön asioita lukkoon ja varmistun asioista vaikka tiedän että jokaisessa asiassa on puolia joita en edes tule ajatelleeksi. Olen vain pieni ihmiseksi itseni nimennyt olento jolle annettiin sellainen kuva olemassaolostani että olen vierailijana täällä. Tulin itse siihen tulokseen, että en ole erillinen osa universumia. olen kiinteä liikkuva palanen universumista, kuin jokin bakteeri ihmiskehossa, olen yksi universumin lukuisista tavoista nähdä ja kokea itseänsä, nauttia nautinnosta ja elämästä ja kaikkeen siihen sisältyvästä, kuolevaisena. Universumi on helvetin suuri playgroundini jossa olen oikeastaan vapaa tekemään mitä ikinä pystyn tekemään. Minä olen osa universumia, minä olen universumin palanen.

En voi olla varma, että voinko luottaa edes aisteihini, mutta aistejeni varassa joudun kokemaan oli tämä unta tai ei, joten aistejeni kanssa aion tehdä yhteistyötä elämäni loppuun saakka. Elämäni lopusta en oikein tiedä, siitä on uskonnoissa ja filosofioissa ja vaikka missä vaikka minkälaisia teorioita. Jotkut sanovat että kun soluni lopettavat jakautumisen ja kun kehoni on tarpeeksi vanha ja loppuun elänyt, niin ruumiini ja aivoni ja mieleni ja tietoisuuteni ja kaikki mikä tekee minusta minut mätänee maahan, palaa elämän kiertokulkuun ja jälkeläiseni jatkavat lajini, minun kehittämistäni.

Jotkut toiset taas sanovat, että kun sydämensykeeni loppuu ja virtaava elämä sisälläni pysähtyy, mieleni irtautuisi ruumiistani ja pääsisin valoon tai paratiisiin tai paikkaan jossa on kaikki ja ei mitään, paikkaan jossa minun ei enää tarvitse kysellä tai ihmetellä tai edes ajatella, paikkaan tai tilaan tai miksi ikinä sitä voikaan kutsua, mielentilaan jossa asiat vain ovat levossa ja kaikki olisi selvää.

Unelmoida saa, mutta varma en voi olla. Ehkä saan vastauksen kun kuolen. En silti aio elämäni aikana laittaa kaikkea energiaani kyselemiseen, koska blääbäti blääbäti blää. en jaksa enää kirjottaa.

En aio aina kirjottaa tylsää filosofista paskaa, saa nähdä mitä ens kerralla tulee mieleen. Se voi olla jotain pirullista tai se voi olla jotain söpöä, saa nähdä.

Life keeps living.

SUPERNYYMI

Jou.

Ajankohtaisia aiheita nykypäivänä on vitusti liikaa. on turhia aiheita ja on mielenkiintoisia aiheita ja on tärkeitä aiheita. Minua mietyttävät aiheet ovat mm. Elämä, ihmisen tietoisuus ja toiminta, uskonnot, filosofia, psykologia, jumalkäsite, yhteiskunta, kehitys, päihteet, elokuvat ja musiikki, raha, rakkaus ja nautinto.

Alan kirjoittamaan blogia koska kyllästyin paskojen blogejen lukemiseen ja tajusin etten ole tainnut lukea yhtäkään oikeasti kiinnostavaa blogia. toisaalta taas päädyn aina paskoihin hipstereiden elämäntapa- ja muotiblogeihin trollaamaan enkä edes etsi hyviä blogeja joten.... joten päivitän tänne ajatuksiani kaikesta mitä päähän tuuli tuo.

Blogin kannalta on epäolennaista että olenko tyttö vai poika, lukiolainen joka luulee rikastuvansa vai amis joka uskoo tulevaisuutensa olevan turvattu. Epäolennaista on myöskin ikäni, mutta olen 18 vuotta. koska olen 18 niin olen ES lukiojonne ja yritän olla cool mutta en yritä mutta ehkä vähän yritänkin. Poltan pilveä mutta harvemmin ujostelen seurassa, juon ja riehun iloisesti ja olen luonteeltani sävyisä ja luen hetkiä. Ymmärrän ihmisiä ja olen analyyttinen, kriittinen ja joskus jopa skeptinen mutta osaan myös antaa vain mennä.

Tämä kirjoitus oli alustavaa skeidaa.